(Kuva: Heikki Tanskanen)

(Kuva: Heikki Tanskanen)

Testiajoihin osallistui mm. KTM Red Bull Team. Testeissä MotoGP™ -tiimi keskittyi testaamaan erityisesti renkaita, pyörien säätöjä ja myös uusia kehitysosia. Testeissä on myös mukana Suomen Mika Kallio, joka toimii KTM:n tehdastiimissä testikuljettaja.

(Kuva: Heikki Tanskanen)

(Kuva: Heikki Tanskanen)

Mika on innokas maastopyöräilijä ja olemme tehneet yhteistyötä hänen kanssa useamman vuoden ajan. Tarjosimme, luonnollisesti, KTM maasto-ja sähkömaastopyöriä KTM-tiimin käyttöön ennen varsinaisia testejä rataan tutustumisen helpottamiseksi. Ajettavissa olivat sähköpyöristä Macina Kapoho 2971, Macina Kapoho 2973 sekä Macina Chacana 293. Lisäksi Mikan oma maastopyörä KTM Prowler 292 oli ajettavissa.

(Kuva: Heikki Tanskanen)

Normaalisti rataan tutustuminen suoritetaan kävellen tai autolla, mutta KTM Red Bull Team suoritti rataprofiiliin sekä itse rataan tutustumisen tällä kertaa KTM polkupyörillä. Räyheät polkupyörät saivat innostuneen vastaanoton ja Mika sekä muut tiimiläiset kävivätkin ahkerasti testailemassa pyöriä radalla. Tämä hieman erilainen tutustumistapa sai KTM Red Bull Teamilta paljon kiitosta. Moni Teamilainen sai näin samalla mahdollisuuden tutustua lähemmin kovasti suosiotaan kasvattaviin sähköavusteisiin KTM polkupyöriin.

(Kuva: Heikki Tanskanen)

(Kuva: Heikki Tanskanen)

KTM polkupyörien maahantuojana olemme erittäin tyytyväisiä hyvin sujuneeseen testipäivään Kymi Ringillä. Kiitos Mika ja koko KTM Red Bull Team mukavasta testipäivästä ja tsemppi tuleviin kisoihin! 

(Kuva: Heikki Tanskanen)

(Kuva: Heikki Tanskanen)

Hiihdon kesäharjoittelussa hienointa on monipuolisuus. Kuntohiihtäjänkin kannattaa kokeilla erilaisia lajeja ja sopivan harjoitusmuodon löytyessä harjoitustunnit kertyvätkin huomaamatta. Kestävyyskunnon kehittymisen kannalta tärkeintä on, että liikunnan kokonaismäärä on riittävän iso. Kaikki kestävyyslajit kehittävät kuntoa ja sopivat näin myös maastohiihtäjälle. Määrällisesti eniten hiihtäjät tekevät rullahiihtoa ja juoksua, koska nämä lajit ovat kaikista lähimpänä hiihdon lajisuoritusta eli ne ovat lajinomaisia. Lisäksi harjoitteluun kuuluu säännöllisesti voimaharjoittelua kuntosalilla.

Myös pyöräily on tärkeä osa nimenomaan kesän harjoitusohjelmaa. Maantiepyöräilyä saatetaan pitää parhaiten hiihtäjälle soveltuvana lajina, mutta myös maastopyöräily käy erinomaisesta treenistä, sillä se kehittää tasapainoa. Tasapainoa taas tarvitaan esimerkiksi luisteluhiihdossa. Pyöräily on tietenkin hyvää harjoitusta hengitys -ja verenkiertoelimistölle, sillä se mahdollistaa riittävän matalan tehon peruskestävyysharjoituksissa. Lisäksi se on myös erittäin tehokas harjoitus jalkojen lihaskestävyydelle ja voimantuotto vastaakin hyvin luisteluhiihtoa. Samalla voi tehdä ekoteon hyppäämällä pyörän selkään kotiovelta ja unohtaa pitkät automatkat suorituspaikoille. Pyöräily onkin lähiliikuntaa parhaimmillaan!

Rullahiihto on ehkä se tärkein maastohiihtäjän kesäharjoitusmuoto. Se sopii myös kuntoilijoille erinomaisesti, sillä rullahiihdon avulla kuntohiihtäjät voivat pitää kesän ajan kestävyyttä sekä lihaskuntoa yllä, jolloin ensilumilla hiihto sujuu kuin tanssi. Toinen mainio harjoitusmuoto on juoksu, joka pitää yllä lihaksiston elastisuutta ja huolehtii esimerkiksi luuston terveydestä. Kotonani oleva Helkaman juoksumatto pitää huolen siitä, etteivät edes siitepöly tai syksyn liukkaat kelpaa selitykseksi jättää lenkkiä väliin. Jos juoksu ei maita niin sauvakävely on myös mainio treeni. Sauvakävelyssä saa hiihdon tapaan koko vartalo tehdä töitä, joten samalla tulee kuntoilijalle hyvä treeni myös lihaskestävyydelle ja aikaa säästyy muuhunkin kuin lenkkeilyyn. Kannattaa kuitenkin muistaa levätä tarpeeksi ja nauttia kesästä, sillä levossa kunto kehittyy!

Niilo Helkama

Meridan One-Twenty 7.600 (2018) on täysjousitettu maastopyörä aktiivipyöräilijälle. Joustovaraa pyörässä on 120mm ja joustohaarukka on Manitou-merkkinen. Vaihteistona on 11-pykäläinen Shimano. Pyörä on S-kokoinen versio mallista One-Twenty 9.600, mutta rengaskoko on hieman pienempi 27,5 tuumainen. Testipyörään oli asennettu polkimet myös pyöräkengille.

Ajokokemus

Kokonsa puolesta One-Twenty 7.600 sopii parhaiten naisille tai junioreille, mutta isokokoinenkin henkilö pystyy hyvin pyörällä ajamaan. Pyörä rullaa keveästi kaikenlaisilla alustoilla, mutta erityisesti maastossa se on kuin kotonaan. Urheilijalle One-Twenty sopii hyvin maastopyörälenkeille ja ajotaitojen ollessa kunnossa pyörällä selviää pahoistakin paikoista. Pehmeä jousitus tuntui vievän pienen osan polkuenergiasta asvaltilla, mutta onneksi sekin on säädettävissä. Lukkopolkimilla ajamisesta tuli entistä keveämpää ja matkanteko tuntui sujuvan rivakasti myös maanteillä.

Jousitus vaimentaa pinnan epätasaisuudet tehokkaasti ja joustovara riittää hyvin myös isoimmille töyssyille. Esimerkiksi katuvallin ylitys ei välity pyöräilijälle juuri lainkaan. 11-pykäläinen Shimanon vaihteisto vaihtaa sulavasti ja huomaamattomasti, joskin alimmilla vaihteilla oikean vaihteen saaminen saattaa kestää hetken varsinkin vaikeassa maastossa ajettaessa. Pienet vaihteet ovat riittävän kevyitä polkea myös jyrkkiin ja pehmeisiin ylämäkiin. Toisaalta isoimmilla vaihteilla ajettaessa välitykset ovat riittävän suuria. Suosittelen käyttämään pyörässä ajokenkiä, jotta voiman saa välitettyä pyörään riittävän tehokkaasti erityisesti ylämäkiä ajatellen.

Shimanon m500-jarrut ovat hämmästyttävän tehokkaat. Ensimmäistä kertaa jarruttaessa on lentää pyörän selästä, sillä etujarru ottaa napakasti kiinni pienelläkin jarrukahvan painalluksella. Takajarru ottaa myös tehokkaasti kiinni ja hyvän rengaspidon ansiosta jarrua saa painaa runsaasti ennen kuin takarengas lukkiutuu.

Yhteenveto

Parhaiten One-Twenty 7.600 sopii maastoon kuten maastopyörän pitääkin. Pyörä ei kaihda tasaisempiakaan alustoja, sillä se rullaa myös alamäkiin vaivattomasti. Työmatkapyöräilijälle One-Twenty ei ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta työmatkatkin pyörällä taittuvat. Kokonaisuudessaan ajokokemus on miellyttävä ja laadun tunne välittyy pyöräilijälle heti ensi metreistä alkaen.

Niilo Helkama

KLIKKAA JA LUE KOKO JUTTU!

Ei olisi voinut talvipyöräilypäivä enää komeampi ollakaan, kun jäätelötötteröt kourassa huhtikuun 18. päivän jo korkealta räkittävässä lähes helteisessä auringonpaisteessa työntelimme läskipyöriä halki tunturikoivikon ylämäkeen kohti Tsahkal-järveä (559 m).

Kilpisjärven mahtitunturi Saana (1028 m) kohosi vasemmalla komeana kalliopahtana korkeuksiin. Vasta kolmen kilometrin päässä turistirysistä järven jäällä alkoi tuntua vihdoin siltä, että olimme päässeet taas oikeisiin hommiin rymyämään kohti uusia seikkailuja. Reittikylttien mukaan läskipyöräsafaria Hettaan, uuteen määränpäähän jatkuisi vaivaiset 177 km.

Nyt taivalta ei taitettu enää sähköavusteisesti. KTM Machina Freeze sähköläski oli nostettu huoltoautoon ja alla oli pelkästään lihasvoimilla poljettava KTM Fat Flea. Haltin retkestä komeasti ja kunniakkaasti selvinnyt Insera Wampa jatkoi erämaavaelluksen toisena työjuhtana.

Tsahkal-järveltä maasto nousi aluksi kohtalaisen jyrkästi itään kohti iltapäivän määränpäätä Terbmis-järven autiotupaa. Retkimuonalounaat nautittiin komealla näköalapaikalla Másetvárrin etelärinteillä Saanatunturin kurkotellessa harjanteen takaa vielä viimeistä kertaa näkyville ikään kuin jäähyväisiä toivotellakseen.

Loppupuoli päivätaipaleesta oli loivaa laskettelua Terbmis-järvelle (612 m), missä Yliperän poromiehet ja Metsävaltion erätarkastajat pääsivät arvioimaan kulkukaluston maastokelpoisuutta. Iloinen yllätys koettiin kämpän portailla, kun repun syövereistä löytyi päivän päätteeksi vielä yhdet huurteiset.

Varsinaisiin tositoimiin kuitenkin päästiin jo sian pieremän aikaan seuraavana aamuna. Liikkeelle lähtöä ei ollut varaa yhtään viivytellä. Lätäsenen laaksoon Hirvasvuopion kämpälle erämaataivalta olisi ainakin 50 km. Kelkkauran kunnosta ei ollut mitään takeita.

Ani varhainen aamu Terbmis-järvellä. Edessä on haastava 50 km pituinen erämaataival Lätäsenon laaksoon ja Hirvasvuopion autiokämpälle.

Loivapiirteiset tunturierämaat olivat silmiä hivelevän kauniita, mutta samalla karuja ja jotenkin tylsämielisiä. Matka vei halki uneliaiden joikumaiden. Läskipyörän satulaan olisi voinut vaikka nukahtaa aivan kuin alokkaat Jääkäriprikaatin polkupyörämarssilla pyöränsarviin konsanaan. Aika ajoin tuntui kuin olisi veivannut valkoisessa Saharassa. 

Porokarjoja palki talvilaitumillaan molemmin puolin kelkkauraa. Satunnainen poromies hätisteli koira kelkan kyydissä karkulaisia takaisin tokkaan poroaidan oikealle puolelle. Villieläimiä ei erämaassa näkynyt, mutta jälkiä oli sitäkin enemmän. Kettuja liikkui kaikkialla ja yhdet ahman jäljetkin yhdytettiin.

Raittijärven risteyksessä ampaisi puolilta päivin vastaan puolen kymmentä moottorikelkkailijaa. Sokeriksi jauhautuneella jäljellä polkeminen muuttui saman tien puolet raskaammaksi. Nousi mieleen sellainen ajatus, etteivätkö kelkkailijat voisi ajaa jossakin, ihan missä tahansa muualla kuin virallisella moottorikelkkailu-uralla.

Lätäsenoa vihdoin lähestyttäessä ja tunturikoivujen ilmaantuessa maisemaan tunnelma ja maasto vähitellen muuttuivat. Ruokatievoilla Munninkurkkiossa tuntui kuin olisi saavuttu vehmaaseen paratiisiin. Koivikoista on erämaiden riekonpyytäjä ennen vanhaan elantoaan naakinut.

Suvi oli käynyt jokilaaksossa. Päivä oli sulattanut ja yö jäädyttänyt kelkkajäljen kovaksi, eikä se ollut jauhautunut upottavaksi edes telamattojen alla. Kilpisjärvellä olivat jotkut tienneet kertoa, että Torisenon riippusilta on suljettu ja joessa voi olla jo sulapaikkoja. Sitä vähän jännitettiin, mutta Hirvasvuopioon päästiin kuitenkin kuivin jaloin.

Oikeat tunturit olivat tältä erää takana. Edessä aukesivat Lätäsenon ankean avarat aavat ja Tarvantovaaran erämaiden kumpuilevat tievat. Aurinkoinen sää oli muuttunut ankean tympeäksi harmaudeksi, mutta kovalla uralla polkeminen sujui vauhdikkaasti, parhaimmillaan päästiin jopa 30 km/h vauhtia. Puusasvaaran sympaattisella kämpällä tankattiin kenttälounasta.

Syväjärvelle saakka matka sujui helposti. Risteyksestä olisi voinut evakoitua kohti Karesuvantoa, mutta päätimme kuitenkin tavoitella Norjan rajan pintaan itäkoilliseen Salvasjärven autiotuvalle. Taivaalta alkoi pudotella hiljalleen lumihiutaleita. Pian huomasimme sotkevamme keskellä lumimyrskyä. Näkyvyys oli kuin maitopullossa.

Alku matka oli selvitty ilman kalustohavereita, mutta nyt jossakin vähän tiukemmassa nousussa Insera Wampan ketjut napsahtivat poikki. Onneksi pakkasta ei pahemmin ollut ja matkaa päästiin enemmälti jäätymättä tovin päästä jatkamaan.

Viimeiset kilometrit Salvasjärvelle pyöriä talutettiin umpilumessa rätti väsyneinä, mutta onnellisina. Pahvilaatikollinen mätiä jäätyneitä omenoita odotti kämpän pöydällä. Kukahan lienee nekin eväät sinne raahannut ja unohtanut.

Salvastunturit saatiin ylittää kauniissa auringossa. Koiravaljakoiden aukaisema, mutta jonkin verran upottava kelkkaura oli hidasta ja raskasta polkea. Keskivauhti pehmeällä jäljellä putosi helposti alle 5 km/h. Hetta – Kautokeino maantie ylitettiin Palojärvellä. Galdotievan kahvilan poronkäristyksen tuoksua ei ollut mitään mahdollisuuksia vastustaa.

Pahtajärven mahtavilla hankikannoilla matka jatkui kuvut ravittuina korkealle Näkkälätunturiin. Huipulta avautui huikeat maisemat yli laajan Lapinmaan. Ounastunturit siinsivät horisontissa jossakin kaukana etelässä. Jyrkkä lasku tunturista oli vauhdikas ja mieleenpainuva. Näkkälä – Hetta highway oli kuin nelikaistainen moottoritie.

Viimeinen erämaayö vietettiin sympaattisessa Näkkälä välituvassa. Seuraavana aamuna sukellettiin yllättäen naavapartaiseen petäjikköön. Enontekiön kirkonkylä Hetta ei ollut enää kaukana. Se tuntui ihan Helsingiltä.

Vieläkö muistat sen fiiliksen, kun sait ensimmäisen oikean polkupyöräsi? Ääretön ylpeys uudesta pyörästä ja riemu sen tuomasta vapauden tunteesta. Vapauden myötä tulee myös vastuu, ja ennen kuin liikenteeseen voi mennä yksin, tulee lapsen osata ajaa turvallisesti liikenteessä. Tämä tarkoittaa liikennekasvatusta ja tiettyjen sääntöjen omaksumista jo pienestä pitäen.

Useimmilla pyöräilyharrastus alkaa jo lapsena. On tärkeää aloittaa pyöräily turvallisella ja laadukkaalla pyörällä ja pyöräilykypärällä. Näin pyöräilystä syntyy kestävä, ekologinen ja hyvä harrastus läpi koko eliniän. Laadukas lastenpyörä on hyvä ajaa, huoltovapaa ja kevyt. Turvallisuuden ja pyöräilytaitojen kehittymisen kannalta olennaista on hankkia pyörä, joka on oikeankokoinen lapselle. Oikeankokoinen pyörä helpottaa tasapainon löytymistä ja ylläpitoa sekä ohjauksen hallintaa. Oikean painopisteen ja pyörän vakauden kannalta lapselle sopivin ajoasento on pysty. Tasapainon löytymisen kautta pyöräily alkaa jo sujua, ja erilaiset leikit, kisat ja perheen yhteiset pyöräretket varmistavat, että pyöräily pysyy hauskana. Ajamisen oppiminen voi olla iso kynnys ja pelottavaa joillekin lapsille, siksi on tärkeää edetä lapsen ehdoilla. Taitojen ja rohkeuden löydyttyä mikä onkaan kivempaa, kuin polkaista auringon paistaessa jäätelölle!

Hyvä pyöräilysää on pukeutumiskysymys

Aloittelijalla kannattaa kesälläkin olla naarmuilta suojaavat pitkät hihat ja lahkeet, ainakin kunnes tasapaino on hyvin hallussa. Kuro väljät lahkeensuut suppuun, etteivät ne jää ketjun väliin. Kun keli on selvästi poutainen ja lämmin, voi ulos lähteä tavallisissa kesävaatteissa ja ottaa pitkille retkille sadekuurojen varalle mukaan vaikka kätevän sadeviitan, joka suojaa myös reisiä. Muista aurinkoisella kelillä valita korkeintaan 3-kategorian aurinkolasit, jotka tarjoavat parhaan mahdollisen suojan lapsen herkille silmille, mutta eivät estä häntä näkemästä liikenteessä.

Viileään ja sateiseen aikaan kannattaa viihtyvyyteen satsata hankkimalla kunnon varusteet. Kun yllä on vedenpitävä, hengittävä asu, kuten esimerkiksi Reimatec-takki ja -housut, pysyy pyöräilijän olo mukavana, satoi tai paistoi. Myös joustavat softshell-pusakat ja -housut ovat helppo ja hyvä vaihtoehto. Pue lapsen kypärän alle ohut trikoopipo tai kypärämyssy suojaamaan korvia tuulelta. Pyörällä ajaessa kädet ovat koko ajan viimassa. Säällä, jolla jalankulkijan tekee  mieli pitää paljaita käsiään taskussa, pitää pyöräilijällä jo olla hyvät hanskat.

Paitsi lahkeet, myös kengät saavat pyöräillessä reippaasti roiskeita. Kuraisina päivinä kannattaa siis valita vedenpitävät jalkineet. Tärkeintä on kuitenkin jalkineiden turvallisuus: jätä pistokkaat ja flipflopit kesähelteelläkin kotiin ja pue lapselle niiden sijaan kunnolliset, nauhoin tai tarroin suljettavat jalkineet, jotka eivät vahingossa putoa jalasta tai takerru polkimiin.

Monipuolinen liikunta edistyy hyvinvointiamme, parantaa kuntoa ja pitää virkeänä. Liikunta mahdollistaa tutustumisen uusiin ihmiseen sekä vanhojen ihmissuhteiden ylläpitoon. Yhdessä liikkuminen on kivaa ja sosiaalisen kanssakäymisen myötä vuorovaikutustaitomme paranevat. Yhdessä liikkuessa meillä on myös yhteiset säännöt, jonka myötä opimme ottamaan paremmin toiset huomioon. Yhteenkuuluvuuden tunne ja myönteiset kokemukset kannustavat liikkumaan enemmän, jolloin liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset lisääntyvät. Liikunta edistää muun muassa oppimista, keskittymiskykyä ja tasapainottaa kokonaisvaltaisesti oloa. 

Kaikessa liikunnassa tärkeintä on monipuolisuus ja säännöllisyys. Monipuolinen liikunta harjoittaa kaikkia elinjärjestelmiä tasapuolisemmin, jolloin myös elimistön kuormitus on tasaisempaa. Monipuolisella harjoittelulla parannetaan yleisesti kuntoa eli lihaskuntoa, kestävyyttä ja liikkuvuutta sekä pyritään välttämään paikallista ylikuormitusta ja siitä aiheutuvia rasitusvammoja. Urheilulajeista muun muassa hiihto ja pyöräily ylläpitävät ja kehittävät verenkiertoelimistön ja sydämen kuntoa sekä suorituskykyä. Hiihdon ja pyöräilyn harrastajat voivat monipuolistaa harjoitteluaan tuomalla säännöllisesti harjoituksiin esimerkiksi lihasvoimaa ja liikkuvuutta lisääviä harjoituksia. Monipuolisen harjoittelun kautta varmistetaan eri ominaisuuksien tasainen kehittyminen sekä pidetään motivaatiota yllä säännölliseen liikkumiseen. Säännöllinen liikunta on riittävää viikoittaista urheilua, joka muodostuu esimerkiksi harrastuksista, hyötyliikunnasta sekä koulu- ja työmatkaliikunnasta.

Sekä hiihto että pyöräily ovat mukavia lajeja, joita voi harrastaa kaikenikäiset ja -tasoiset liikkujat. Oman kuntotason tai fiiliksen mukaan jokainen voi itse säätää harjoituksen tehokkuuden. Molemmissa lajeissa tasaisessa maastossa kuntoilee kevyemmin, kun taas vaihtelevassa maastossa lisää vastusta saadaan niin ylä- että alamäistä. Parantaakseen kestävyyskuntoa tulee harjoitella isoa määrää pienitehoista harjoittelua tai pientä määrää kovatehoista harjoittelua. Liikunnan aloittelevien suositellaan aloittamaan harjoittelu rauhallisesti, ettei liikuntainnostus lopahda alkuunsa. Lisäksi riittävä lepo ja monipuolinen ravinto tukevat kokonaisvaltaisesti kunnon kehittymistä. 

BAIKS haluaa yhdessä yhteistyökumppanien kanssa edistää suomalaista urheilua ja hyvinvointia kaikissa ikäluokissa. Yhteistyökumppanimme Perniön Urheilijoiden Hiihtojaosto ja Cycling academy ry järjestävät ammattitaitoisten valmentajien johdolla ohjattua valmennusta. Löydät lisätietoa tulevista valmennuksista alta sekä tarkempia tietoja yhteistyökumppanin verkkosivuilta. Jos mielenkiintosi heräsi, käythän ilmoittautumassa haluamaasi koulutukseen yhteistyökumppanin sivulta löytyvän ohjeen mukaisesti.

LAURI Ski Camp 13.6.-15.6.2018. Perniön Urheilijoiden Hiihtojaosto järjestää Perniössä kaikkien aikojen hiihdon kesäleirin junnuille! Ikäluokat 2005-2009 syntyneet. Valmentamassa leirikummi, maajoukkuehiihtäjä ja Pyeongchangin olympiaurheilija Lauri Vuorinen. Lue lisää: http://www.peu.fi/hiihto/
Tiedustelut: puh. 040 707 1549

Maantiepyöräkoulu 26.4.-12.8.2018. Cycling academy järjestää Keravalla seitsemännen kerran maantiepyöräkoulun. Cycling Academy ry:n perinteinen maantiepyöräkoulu, joka sisältää kymmenen ohjattua harjoituskertaa päättyen 100km pituiseen CA100-kuntoajoon. Pääkouluttajina toimivat Krisse Alatalo ja Peter Selin. Lue lisää: http://www.cyclingacademy.fi/pyorakoulu2

Tiedustelut: puh. 044 738 3751

BAIKS - Fiksumpaa urheilua monipuolisesti!

Kuva: HELKAMA sähköpyörä Shimano STEPS tekniikalla

Sähköpyörien moottori- ja akkutekniikoissa on paljon eroja ja niihin kannattaa perehtyä. Markkinoilla on monen tunnetun merkin moottoreita ja akkuja esim. BOSCH, PANASONIC, SHIMANO ja YAMAHA. Laadukkailla akuilla ja komponenteilla saavutetaan paitsi korkea turvallisuuden taso ja ajamisen helppous, myös pitkä käyttöikä. Tyypillisesti sähköpyörällä pääsee noin 50-80 km yhdellä akun latauksella ja akku kestää noin 1000 latauskertaa, mutta uudemmat akkusysteemit kestävät tänäpäivänä jopa lähes 100km ajokantaman riippuen pyörätyypistä sekä käytössä olevasta avustustasosta,ajoreitin profiilista ja akun tehosta. Sähköpyörissä moottori voi sijaita etunavassa, keskellä tai takanavassa. Eniten käytetty tekniikka on viime vuosina ollut keskimoottoritekniikka. Moottorin sijainti keskellä auttaa pyörän tasapainoituksessa, jolloin sen ajettavuus on lähempänä tavallista polkupyörää. Keskimoottorilla varustetut mallit sopivat hyvin esimerkiksi työmatkapyöräilyyn tai pyöräretkille kun taas etumoottorilla varustetut pyörät ovat etuvetoisia ja ne sopivat esimerkiksi yleispyöräksi kaupunkiajoon.

BAIKS sähköpyörävalikoimasta löydät monipuolisen kattauksen huippumerkeiltä eri tekniikoilla niin kaupunkiajoon kuin maastoonkin. Kaudelle 2018 olemme laajentaneet sähköpyörien valikoimaa entisestään.Meillä pääset myös AINA koejamaan myymälämalliston pyöriä ennen ostopäätöstä ja varmistumaan pyörän sopivuudesta juuri sinulle. Meiltä saat asiantuntevaa palvelua 

Unohtaa ei sovi myöskään pyörän huoltamista. Sähköpyörä tarvitsee huoltoa siinä missä tavallinenkin pyörä. Normaalien perushuoltojen lisäksi sähköpyöriin on saatavilla päivityksiä ja varaosia. Moottori-ja akkuvalmistajat kehittävät jatkuvasti uusia ohjelmistopäivityksiä parantamaan pyörien suorituskykyä. BAIKS myymälät huoltavat kaikki BOSCH ja SHIMANO moottorit kaikilta pyörämerkeiltä. Saat meiltä siis ammattitaitoisen huollon sähköpyörällesi. Lisäksi huollamme myös Postin jakelusähköpyöriä. Saat huollosta aina mukaasi huoltoraportin, josta näet mm. sähköpyöräsi akkuun ja moottoriin liittyvät tärkeät tiedot.

Kuva: Sähköpyörän huoltoraportti

Sinun ei tarvitse siis enää nykyisin omistaa ajokorttia päästäksesi rullailemaan vauhdikkaasti paikasta toiseen. Sähköpyörä on loistava vaihtoehto mopolle, julkiselle liikenteelle tai omalle autolle työmatkoille. Usein perillekin pääsee vielä nopeammin, sillä pyöräillessä voit ohittaa helposti liikenneruuhkat ja pyöräreititkin ovat usein autoteitä lyhyempiä. Pidempikin matka toki taittuu ripeästi, sillä voit itse säätää pyöräillessä avustustasoa. Oman fiiliksen mukaan voit joko vähentää avustusta tai lisätä sitä ja ottaa ylämäessä hieman rennommin. Avustuksen voi myös kytkeä tarvittaessa kokonaan pois päältä, jolloin pyörä toimii kuten tavallinen polkupyörä.

Kuva: KTM sähkömaastopyöriä

Loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin liikkuminen. Pyöräillessä (sähköllä tai ilman) kunto kasvaa ja hyvä olo lisääntyy. Pyöräillessä tutustut ympäristöön eri tavalla muun muassa aistien kautta. Kaikki tuoksut ja äänet heräävät henkiin täysin toisella tavalla kuin autoillessa. Sähköpyöräily on myös ekologinen ja melko äänetön tapa liikkua.

Oman lisämausteensa soppaan toi vielä Liikenneministeriön ehdotus, jossa yksityishenkilöt voisivat saada sähköpyörän hankintaan tukea kerran kalenterivuodessa. Kysymyksiä on tällä hetkellä ilmassa asian tiimoilta enemmän kuin vastauksia, joten on mielenkiintoista nähdä miten asia etenee ja ja milloin ratkeaa. Varmaa on kuitenkin se, että sähkö on nyt myös vahvasti osa polkupyöräilyä täällä Suomessakin ja pyörämalleja on tarjolla kuluttajille useita...tuella tai ilman.

Salitreeni tai muu harrastus on itseasiassa vain pieni prosentti kokonaisaktiivisuudestasi. Yksi voimatreeni ei pelasta koko päivän istumiselta. Jo istumisen tauottaminen auttaa tasaamaan verensokereita ja parantaa aineenvaihduntaa. Työpaikalla voi hyvin nousta vaikka seisomaan ja venytellä hieman. Seisominen, kävely tai pieni liike pitkän palaverin tai työtehtävän välissä ja jälkeen, auttaa kehoamme toimimaan. 

Moni meistä elää tälläkin hetkellä jonkin sortin painekattilassa. Liittyy se työhön, ulkonäköön, perheeseen, arkeen, urheiluun tai vaikkapa ihan nykymaailman muotteihin. Monilla kiehuu kattila jo nyt hieman yli ja lisäämällä stressiä, liikuntaa, uusia ohjelmia tai asioita, voimme helposti kuormittaa itseämme liikaa. Pelkkä ihmisen fyysinen kunto ei riitä huipulle. 

Arjessamme saattaa olla monia asioita, jotka tulee ottaa huomioon, kun mietimme omaa hyvinvointikapasiteettiamme. Korostan nyt erityisesti oman fyysisen kapasiteetin optimoimista omaan elämään ja arkeen. Ehkä olet fyysisessä työssä, jolloin tärkeää olisi tehdä työtä tukevia harjoitteita. Tai vaikka vuorotyössä, jolloin on lähes mahdotonta ylläpitää täysin säännnöllistä tai suunnitelmallista ohjelmaa. Tutkaile omaa fyysistä kapasiteettiasi ja kuntoa. Mihin sinulla riittää aikaa ja voimia? Tuntuuko pelkästään tuolilta nouseminen työläältä? 

Siinä tapauksessa suosittelisin lähtemään ensin jostain helpommasta harjoitteesta liikkeelle. Esimerkiksi ruokapäiväkirjan teosta tai arjen aikatauluttamisesta. Uusien rutiinien teko on alkuun työlästä, mutta mitä enemmän teet toistoja, sitä helpommalta se alkaa tuntumaan ja lopulta rutiineista tulee automaatio, jolloin voit taas miettiä uusia harjotteita elämääsi. Hyvinvoinnin harjoittaminen ei lopu koskaan, se vaatii jatkuvaa huomiota ja oman kehon opiskelua. Ja etenkin rutiineja ja säännöllisyyttä.

https://www.biancaneve.fi/product/1851/janika-nieminen-vahva-mieli---voimakas-keho

Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoiman Matti- miesten matkat työhön -hankkeen (2016-2018 ESR) tavoitteena on kehittää ohjausmalleja, joilla voidaan edistää nuorten miesten kouluttautumista ja vähentää työttömyyden uhkaa. Hankkeen työpajoissa haetaan työttömien nuorten miesten kanssa ratkaisuja oman elämänhallinnan haltuun ottoon vertaisten mentoreiden ja yritysyhteistyökumppaneiden avulla.

Yksi osa hanketta on luoda pelillisyyden pajoja, joissa kehitetään pelillisiä menetelmiä nuoren osallistamiseksi. ”Nuorten mielestä innostavaa pelipajoissa oli muun muassa se, että kyseessä oli oikea toimeksianto ja se näkyi heidän tekemisessään. Aloitimme pajat vierailulla Hankoon Helkaman tehtaalle, jossa nuoret saivat toimeksiannon; eli tulevaisuuden Jopon. Tämän jälkeen he ideoivat, suunnittelivat ja toteuttivat valmentajansa tuella upean lopputuloksen, josta he myös itse olivat ylpeitä. Pelipajoissa käytimme erilaisia menetelmiä, kuten projektimaista työskentelytapaa ja valokuvausta. Muutamalla kerralla mukana oli vetämässä myös sosiaalialan opiskelijoita. Minulle oli ilo nähdä, miten nuoret lähtivät työstämään toimeksiantoa yhdessä ja askel askeleelta pääsivät asettamaansa tavoitteeseen”, kertoo pajojen ohjaaja, asiantuntijalehtori Annakaisa Oksava Metropoliasta.

”Tavoitteena on, että nuoret miehet rohkaistuisivat uskomaan itseensä, omiin kykyihinsä, sekä haaveilemaan tulevaisuudesta. Matin työpajojen idea on luoda myös aitoja kohtaamisia nuorten ja vapaaehtoisten mentoreiden, sekä yritysyhteistyökumppaneiden välille. Nämä aikuiskontaktit, elämänkulunkertomuksineen ja yrityshaasteineen, toimivat nuorille esimerkkeinä ja roolimalleina”, kuvailee hankkeen projektipäällikkö Teija Rautiola Metropoliasta.

Pyöräilyn erikoisliike Baiks tarjoaa nuorille mahdollisuuden työkokeiluun

Matti-hanke tekee yhteistyötä Suomen suurimman pyöräilyn erikoisliikkeen Baiksin kanssa. Baiks auttaa nuoria oppimaan fillarinhuoltajan taitoja. Koulutuksen jälkeen nuoria odottavat työpaikat alalla.

Baiksin toimitusjohtaja Marita Leminen pitää tärkeänä yrityksen osallisuutta tärkeään aiheeseen, nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseen. ”Tämä on mielenkiintoinen hanke, tuemme mielellämme mahdollisesti vaikeassa tilanteessa eläviä nuoria. Kehitämme myös jatkuvasti Matti-hankkeen kanssa uusia yhteistyökuvioita tärkeän asian tiimoilta”.

Käytännössä nuoret ovat harjoittelemassa Stadin ammattioppilaitoksen metallipajalla kaksi kuukautta, jonka jälkeen he pääsevät Baiksille työkokeiluun. Ohjaajina toimivat liikkeiden myymäläpäälliköt. Pääpaino oppimisessa on huoltamotoiminnassa. ”Polkupyörän korjaajan koulutusta Suomessa ei ole, mutta ammattitaitoisia huoltajia kuitenkin tarvitaan. Voisimme itse kouluttaa osaavia nuoria ennen kuin sesonki alkaa keväällä”, Marita Leminen kuvailee.

Työpajojen valmentaja, Ville Flink Stadin ammattioppilaitoksesta pitää erittäin arvokkaana sitä, että Baiks on lähtenyt Matti-hankkeen kanssa nuorten hyvinvointia edistävään yhteistyöhön. Metallipajan nuoret tekivät ensin retken Hankoon, Helkama polkupyörätehtaaseen ja varastoon, jossa kootaan Jopoja ja sähköpyöriä. Läksiäislahjana pojat saivat jopon palasina, eli laatikollisen jopo-pyörän komponentteja. Nuoret saivat tehdä oman jopon. Tuloksena syntyi luovasti oikea Tandem-Jopo.

”Tällä pajalla olen oppinut oikeastaan kaiken pyöristä. En aiemmin osannut yhtään säätää näitä, tai laittaa jarruja pakalleen”, Matti-hankkeessa mukana ollut Karim El Rourou kertoo. Lisäksi työelämätaidot ovat karttuneet, kuten unirytmi parantunut. ”Pääsen nyt aikaisin paikalle”, Karim lisää. Nuoret sanovat oppineensa pajalla niin paljon, että he voisivat harkita lähtevänsä töihin polkupyöräalalle. ”Olen hakenutkin jo kahteen paikkaan. Jotkut pajalaisista ovat päässeet myös Baiksille töihin”, Roope Lampinen kertoo.

Baiks-yhteistyö on leviämässä ympäri Suomea vuoden 2018 aikana

Matti-hankkeen menetelmien juurruttaminen ja levittäminen on erittäin merkityksellistä ilman koulutus- tai työpaikkaa olevien nuorten elämänhallinnan edistämiseksi. Sen vaikutuksesta jo ensi vuoden aikana viidessä kaupungissa useat nuoret saavat fillarihuoltajan taidot ja mahdollisesti oppisopimuskoulutuksen.

Matti ja Baiks ovat suunnannäyttäjinä yhteistyölle, johon voi ryhtyä kuka tahansa yrittäjä ympäri Suomea. Nuoren miehen hyvinvoinnin ja terveyden lisäksi tästä hyötyvät yritykset ja koko yhteiskunta.

Lisätietoja:

Projektipäällikkö Teija Rautiola
+358 406300351
teija.rautiola@metropolia.fi

Lue lisää Matti-hankkeesta: http://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/matti-miesten-matkat-tyohon/ ja https://mattimiestenmatkat.wordpress.com/

Viime kauden päättymisen jälkeen oli hyvä suunnata rentoutumaan Monacon kulmille, jossa marraskuun kelit mahdollistavat harjoittelun paremmin kuin Suomessa. KTM Scarp 295 maastopyörä on ollut hienona tukena treenatessa, kiitos Baiksille tästä yhteistyöstä! Alueen komeat ulkoilumaastot houkuttelevat pyöräilemään sekä rantoja pitkin, paikalliseen tyyliin maantiepätkiä myöden ja tietenkin metsäreittejä koluten. F1-formulaveneiden MM-mitalisti Patu Leppälän kanssa on tullut ajeltua useasti Mont Boronin luonnonpuistoissa, Ezen kukkuloilla ja milloin milläkin rantapätkällä. Kevyt, ketterä, jämäkkä ja hyvät maasto-ominaisuudet omaava KTM:n pyörä on monikäyttöisyydessään mahtava, sekä toimiva laite myös katuliikenteessä. Paikallinen liikenne on aika puuroista ja polkupyörällä pääsee paikasta toiseen nopeammin, kuin ruuhkassa autossa istumalla. Samalla saa nauttia auringosta, sekä saa nostettua kuntoa. Auton ikkunasta loivalta näyttävät mäet ovat nimittäin ihan erilaisia fillarin satulasta käsin!

Joulunaikaa tuli vietettyä perinteisesti Levillä, moottorikelkkaillen ja jääkartingia ajaen. Joulu- tammikuu on perinteisesti ollut minulle sitä aikaa, jolloin nähdään kavereita Suomessa ja puuhaillaan moottoriurheilun parissa kaikkea mahdollista harrastuspohjalta. Parhaillaan valmistaudun lauantaina 10.2 ajettavaan jääradan SM-osakilpailuun, joka käydään Seinäjoella. Aloitin urani jääradalta 20 vuotta sitten ja se on säilynyt rakkaana harjoittelumuotona off-seasonin ajalla. Menopelinä on tietysti KTM:n motocross-pyörä, pitkien nastojen kera tuunatuilla renkailla. Jääradan ajaminen on harrastuksistani hauskin, jonka kanssa pystyy eniten nauttimaan ja rentoutumaan radalla. Itse ajoon valmistautuminen on oma pitkä prosessinsa, joka hitautensa vuoksi kysyy ymmärrystä läheisiltä. Yhden ainoan rengassetin valmistamiseen menee vähintään viisi tuntia per pari, sitten pyöriä laitetaan viikon verran ennen pääpäivää ja sitten tietysti vielä reissataan kisoihin. Koska yksi osakilpailulähtö tarkoittaa vähintään viikon valmistautumista, ei testikalenterini tänä vuonna mahdollistane kuin yhteen SM-osakilpailuun osallistumisen. Voitto on siis tavoitteena, tottakai!

Ekat testit ajettiin tänä vuonna Malesiassa tammikuun lopulla, Sepangin radalla. Koska viime kausi loppui Valencian osakilpailuun, kesti oma MotoGP-ajotaukoni joulu- ja tammikuun ajan. Sen ajan KTM:n tehdas on käyttänyt uuden kaluston kehittämiseen, koska tallin tavoitteet ovat edelleen korkealla. Tänä vuonna tähtäin on top5-osastolla ja toki toivon, että olisin itse se kuljettaja, joka tämän tavoitteen hoitaa kotiin. Tavoite on laatuaan melko kova, mutta jos kehitystyö menee nappiin, en nää sitä mahdottomana saavuttaa. Muut tehdastallit, joiden kanssa kamppailemme, ovat olleet mukana kymmeniä vuosia. Me loimme perustan KTM:n MotoGP-pyörille tyhjästä ja olemme olosuhteisiin nähden nostaneet omaa tasoamme nopeasti.

Pyörä menee täysin uusiksi tänä vuonna, sillä me kuskit olemme yksimielisiä tietyistä kehityskohdista, joihin täytyy keskittyä suoritustason nostamiseksi. Viimevuotinen pyörä oli melko fyysinen ajettava, osittain jopa liian raskas. Runko, moottori ja jousitus päätettiin kaikki vaihtaa uusiin tämän johdosta. Tänä vuonna saimme jo Malesian testeihin uutta kalustoa, eli rungon ja jousituselementit. Valitettavasti uusi moottori jäi vielä puuttumaan ja nyt odotellaan ankarasti tämän vuoden moottorin valmistumista. Sen saavuttua pyörä tulee jälleen muuttumaan täysin, sillä ajettavuuteen vaikuttaa radikaalisti tämän mittaluokan muutokset. Vaikka tehtaalla on ollut viime kauden päätöksen jälkeen muutama kuukausia aikaa rakentaa uutta moottorimallia, niin kiire yllätti lopulta ja myös seuraavat, Thaimaan testit, ajetaan vanhalla moottorilla. Qatarin maaliskuiset testit ovat elintärkeät, sillä uusi moottori toivottavasti saadaan silloin käyttöön ja ennen kauden alkua täytyy tehdä kasa isoja päätöksiä ja löytää oikea kehityssuunta alkavaa kisakautta varten. Lisäksi uuden rungon toimivuus ratkennee samaisessa Qatarin testissä, kaksi viikkoa ennen kauden starttaavaa osakilpailua.

Kierrokset, jotka ajettiin kauden ensimmäisessä testissä uudella rungolla, eivät miellyttäneet tiimiä ja meitä kuskeja täysin vielä. Pyörän kääntymistä ja ketteryyttä on yritetty kehittää, mutta yleensä kun jotain osa-aluetta parantaa, niin se on jostain pois. Nyt pyörä oli tosiaan keveämpi käsitellä, mutta huomasimme selkeän heikkouden eturenkaan pidossa. Sitä osa-aluetta täytyy nyt kehittää ensisijaisesti, sillä eturenkaan pito ja palaute kuljettajalle on erilainen kuin ennen. Varsinkin tiukoissa jarrutuksissa pyörä ei pysähdy samalla lailla kuin aiemmin ja me kaikki KTM:n kuskit kaaduimme useasti samoissa kohdissa Malesian testiradalla, sillä ajettavuudessa ilmeni tässä kohtaa uusia haasteita.

Thaimaan ja Qatarin tulevissa testeissä en ole periaatteessa kuskin ominaisuudessa paikalla, mutta KTM haluaa laajentaa testikuskin roolia tälle vuodelle myös virallisten testien osalta. Vain kaksi kuljettajaa on kerrallaan KTM:n väreissä radalla, mutta jo mahdollisten loukkaantumisten takia tiimi haluaa että olen paikalla tuuraamassa. Varsinainen roolini siellä on olla eräänlaisena kuskivalmentajana ja analystina radan varressa ja tiedonkeruuruutujen äärellä. Pyörän ja kuljettajien käyttäytymistä radalla halutaan tarkkailla, jotta löytyisi ratkaisevia vinkkejä suoritustason nostamiseen, niin kaluston, kuin kuskienkin osalta. Ajotiedon analysointi tiedonkeruukäyriltä on minulle tuttua ja kiinnostavaa hommaa, joten tätä halutaan nyt hyödyntää myös laajemmin. Olen tunnettu siitä, että kisaviikonloppuina lähden viimeisenä varikolta iltaisin, koska käyn läpi ajamiseni dataa niin tarkkaan. Tiimi on monesti lähtenyt kotiin ennen minua ja joskus kun bokseja on jäänyt joku muu lukitsemaan, ovat he vahingossa teljenneet ovien taakse minua odottaneen tyttöystäväni. Itse olen ollut nenä kiinni dataruudussa ja autuaan keskittyneenä. Toisella kerralla löysin hänet nukkumasta pöydän alta varustekassistani, kun tiedonkeruun tarkkailuni oli Qatarin vapaiden harjoitusten jälkeen venähtänyt aamukahteen. Olen sitä mieltä, että huipputuloksia saadaan ahkeruudella ja maksimiin viritetyllä valmistautumisella, se ei tule sattumalta ja pelkkä lahjakkuus yhdistettynä tuuriin ei riitä.

Vauhdillisesti viime vuoteen verrattuna oltiin testikauden alussa jo paremmassa kyydissä, mutta muutkin tiimit olivat menneet eteenpäin ja meidän parannuksemme eivät vielä riittäneet toivotulle tasolle. Kierrosajat ja luottamus pyörään paranevat varmasti, jos saamme jarrutuksen mutkaan sisään mennessä paremmalle tasolle. Nyt olemme keskimäärin sekunnin perässä kärkeä, mutta ilmassa on kohtalaista tyytyväisyyttä siihen, miten nopeasti tälle tasolle päästiin. Muilla tehdastalleilla on kova etumatka, jonka kiinni kurominen ei ole helppoa. Top10-tasolle pääsimme yllättävän nopeasti, mutta sen viimeisen sekunnin nipistäminen on vaikeinta. Kilpailu on todella kovaa ja kaikki tekevät raivokasta kehitystyötä jatkuvasti.

Seuraavat KTM:n yksityiset testit, jossa ajan täydet kierrokset, ovat Jerezissä maaliskuun loppupuolella. Olen iloinen, että pääsemme testaamaan sinne ennen vuoden ensimmäisiä kisojani samassa paikassa. Pyörä on taatusti muuttunut jälleen, mutta rata toivottavasti ei. Tältä kolmannelta testikaudelta odotan mahdollisuutta osoittaa omaa vauhtiani ja ajan määrällisesti kolmasosan kisoista. Pyörä on mennyt koko ajan eteenpäin ja vaikka päätavoitteeni on tehdä kehitystyötä pyörän eteen, himoitsen tietenkin tallikavereideni peittoamista niissä kisoissa, joihin osallistun. Se antaa motivaatiota tehdä testityö hyvin, koska sillon on itsellä parempi laite alla kisoissa ja tulostason nousu on mahdollinen. Viime vuoden paras lause joka varikoilla kuului Itävallan kotikisan jälkeen, oli “test rider is the best rider”. Se soi korvissa niin kauniisti, että ajattelin pitää sitä yllä. Myrskyvaroitus Pol, Bradley ja muut, täältä tullaan!

Polygon Xquareone EX8 on POLYGONIn uusi tyylikäs endurotykki, joka julkaistiin viime viime kesänä! XQUARONE EX 8-runko on rakennettu 27,5 pyörän ympärille ja on täyttä ACX-hiilikuitua 180mm jousituksella. Kisatason fillarista siis kyse!

Pyörässä huomioitavaa on 180mm etujousto, joka vaikuttaa suurelta verrattuna muihin merkkeihin. Polygon on kuitenkin ratkaissut tämän ongelman laittamalla runkoon liukuputki ohjurin, jolla pyörän ylimääräinen liikkuvuus saadaan poistettua ylöspäin polkiessa ja iskunvaimennin toimimaan herkemmin.

Pyöräni saikin aikaan paljon puheen aihetta kun paikalla ajamassa olleet saksalaiset kuskit halusivat päästä kokeilemaan tätä uutuutta. Heidän ensimmäiset kommenttinsa olivat, että pyörä menee kuin juna kivikossa.

Tämä varmasti johtuu siitä, että pyörässä pystytään pitämään huomattavasti alhaisempia paineita ja vaimennus huomattavasti nopeammalla kuin perinteisissä ratkaisuissa. Pyörä ei kuitenkaan heitä niin sanottuja ”takakorkeita”, vaan rengas pysyy tiukasti maassa.

Kuva: Juna-asemalla

Matka kohti Italiaa alkoi lennolla Ranskan Nizzaan, josta jatkoimme bussilla juna-asemalle (kuva1). Asemalla saimme heti kylmää vettä niskaan: paikallinen yhteys Italiaan oli suljettuna huoltotöiden takia viikoksi. Nopean harkinnan jälkeen päätimme ottaa junan Mentoniin, josta piti päästä Italian puolelle Ventimigliaan. Mentonista oli matkaa Ventimigliaan 12km taxin tarve. Oli kuitenkin sunnuntai, jolloin Ranskassa on vaikea löytää taksia. Onni oli kuitenkin tällä kertaa puolellamme ja saimme lopulta auton, mutta hankaluudet eivät vielä siihen loppuneet.

Ensimmäinen taksi joka saapui Mentonin asemalle ilmoitti kylmästi, että ei ota meitä kaikkia yhdessä kyytiin pyörälaukkujen takia. Ratkaisuna jouduimme sitten ajamaan yksitellen tuon välin neljään kertaan ja lasku oli sen mukainen.

Päästyämme lopulta Ventimigliaan oli junayhteys Finale Ligureen vielä sieltäkin poikki. Nyt vaihtui matkavälineeksi paikallinen bussi, jolla pääsisimme Sanremoon. Sieltä pääsimme vihdoinkin jatkamaan junalla suoraan Finale Ligureen. Junamatkan piti alun perin kestää noin 2 tuntia, mutta tällä kertaa juna-taksi-bussi-juna –yhteydellä teimme matkaa Ligureen noin 8 tuntia…Airbnb:n kautta otettu majoitus keskustasta osoittautui sentään hyväksi ja toimivaksi ja näin päivästä jäi lopulta hyvä maku suuhun.

Kuva: Fillarit valmiina ajoon

Heti seuraavana päivänä olikin tiedossa ajopäivä, 200km merkattuja traileja odotti. Olimme varanneet Finale Ligure Freeride liikkeestä Shuttlen eli autokuljetuksen vuoren päälle. Shuttlen kyyditys tapahtui perinteisellä pakettiautolla ja jouduimmekin ottamaan eturenkaat irti kuljetusta varten. Aamut olivat muuten todella kylmiä, melkein pakkasen puolella. Päivällä lämpötila onneksi nousi 15 asteeseen, aurinko paistoi ja oli mukavat ajokelit. 

Kuva: Shuttlen kyytiin

Shuttleen kuului myös paikallinen opas ja hän näytti meille kaikki merkatut radat. Reitit olivat todella hienoja ja niitä oli useita. Päivät kuluivat pyörän selässä eri reittejä kurvaillen. Yhteensä meillä oli ajopäiviä neljä. Ajoimme mm. EWS (Enduro World Series) reittejä, joissa riitti haastetta. Parhaimmillaan reittien pituudet huipulta alas olivat noin 20 minuutin luokkaa. 

Kuva: Opas kertomassa reitistä.

Kuuluisin reitti Finale Liguressa on DH Men, joka oli aina ajopäivinä päätösetappimme, sillä se sijaitsi hieman kauempana majapaikastamme. Reitti loppuu oli mielenkiintoinen päättyi yllättäen suoraan pieneen kylään ja upeaan merimaisemaan. Sen ajaminen tuntui aluksi todella hankalalta jyrkkyyden ja runsaan irtokivikon vuoksi. Parin laskun jälkeen alkoi kuitenkin tuntua jo helpommalta, kun oppi valitsemaan hieman eri ajolinjoja.

Kuva: DH Men ajettu onnistuneesti Arin kanssa. 

Italian maaperään tuli myös tutustuttua pariin otteeseen ihan kunnolla. Onneksi ei sattunut kellekään pahemmin vaikka  muutaman kerran läheltä liippasikin. Reiteillä oli jopa yli 20 metrin pudotuksia, joten tarkkana sai olla. Pyörä kesti hienosti koko viikon kovat tärskyt. Rengasrikkoja valitettavasti tuli useampi johtuen todella terävistä kivistä sekä kallioista, mutta se kuuluua asiaan. Onneksi sisäkumeja oli tarpeeksi matkassa mukana.

Kuva: Päivän ajot ajettu

Ajotauoilla kävimme syömässä paikallisissa kotikeittiöissä, jossa tietenkin oli tarjolla perinteistä italialaista pastaa ja pizzaa. Ruokapuoli oli kaikinpuolin jees.

Kuva: Syömässä 

Kuva: Paikalla oli myös muitakin kuljettajia, jotka olivat tulleet Saksasta sekä Itävallasta ajamaan

Vapaapäivinä hengailtiin majapaikalla ja kävimme myös pyörähtämässä mm. Genoassa. Monacoonkin oli tarkoitus mennä, mutta junayhteys oli koko reissun ajan suljettu huoltotöiden jatkuessa. Kävimme kuuluisalla Liguren aukiolla, johon päättyy Enduron World Series sarja. Täällä palkitaan kauden päätteeksi Enduron Maailmanmestari.

Kuva: Liguren aukio illan pimeässä.

Summasummarum Liguren MTB sopii kaiken tasoisille kuskeille. Reitit on suunniteltu siten, että jokaisen niistä pääsee turvallisesti alas. Mutta toki sieltä löytyy myös todella haastavia reittejä kuten DH Men, joka on varmasti yksi Euroopan kuuluisimpia reittejä. Myös pyöränvuokraus mahdollisuus löytyy sekä sähkö- että enduro-pyörille. Sähköpyöriä näkyikin kohteessa jo paljon, sillä nousut vuorille ovat todella jyrkkiä.

Vinkki: Ligureen kannattaa lähteä syksymmällä, koska kesäisin siellä on todella paljon ruuhkaa, varsinkin kuljetuksessa vuorille saattaa vierähtää tovi. Ei tarvitse siis tuhlata aikaa jonottamiseen ja odottamiseen. Reitit ovat myös huomattavasti kosteampia ja pölyttömämpiä syksyllä kuin kesällä. Ainoa miinus syksymatkaamisessa on se, että Italiassa on jo aamuisin todella kylmä ja vuorilla saattaa olla lunta. Kaikin puolin kuitenkin erinomaisen kiinnostava kohde MTB-harrastajalle.

 - Teksti ja kuvat: Sauli Herva

Läskirenkaiden ansiosta talvimaastopyöräily on vahvassa nosteessa ja sähköavusteisuus on tuonut lajiin aivan uusia ulottuvuuksia. Huhtikuisilla keväthangilla teimme tiettävästi sähköpyöräensinousun Haltille, kalustona alla oli KTM Macina Freeze e-fatbike.

Haltille johtaa yksi Lapin vilkkaimmin liikennöidyistä moottorikelkkareiteistä. Lähtöpiste on maantienvarressa Kilpisjärvellä, josta matkaa Haltin huipulle halki tunturierämaiden kertyy kutakuinkin 55 km. Sähköpyörän maastokelpoisuutta tuli koeteltua ehkä maailman huikeimmissa talvipyöräilyolosuhteissa.

Etukäteen arvelimme kelkkauran muuttuvan kevätauringon säteilylämmön vaikutuksesta kantavaksi ja riittävän kovalumiseksi huhtikuun puolin tienoilla, jolloin Käsivarren talvipyöräilyolosuhteet saattaisivat olla suotuisimmillaan. Upottavaa kevätsohjoakaan ei vielä tuolloin pitäisi pahemmin esiintyä.

Ihanneoloissa sähköpyörällä saattaisi olla mahdollista pyörähtää Haltilla jopa yhdessä päivässä. Tiesimme sen kokemuksesta, koska kymmenkunta vuotta sitten tuli luistelusuksilla rykäistyä 110 km lenkki Haltille ja takaisin Kilpisjärvelle päiväseltään. Vanhasta kokemuksesta tiesimme myös, että suurtuntureilla mikään ei ole koskaan aivan varmaa. Kaikenlaiseen keliin saa olla varautunut.

Toisena pyöränä kaksihenkisellä iskuryhmällämme oli pelkällä ruismoottorilla varustettu INSERA Wampa fatbike. Ideana oli myös vertailla sähköavusteisuuden tuomia hyötyjä/haittoja polkijan suorituskykyisyydelle erämaaolosuhteissa.

Reissun aikana yövyttiin autiotuvissa, mutta teltat ja muut leirivarusteet kulkivat mukana kämppien aina mahdollista ruuhkaisuutta silmällä pitäen. Huolto tukeutui Tomi Kuosmanen/Lapland Safaris ystävällisesti avuksemme osoittamaan moottorikelkkaan ja lappalaistyyliseen parirekeen sen perässä. Iso kiitos ja nöyrä hatun nosto sekä Tomille että eräopas Riikka Holopaiselle tässä kohtaa!

Pääsimme lähtemään matkaan Lapland Hotel Kilpiksen pihasta vasta lähempänä puolta päivää. Hotellipäällikkö Margit Eskonen saatteli meitä iloisena taipaleelle ja toivotteli ehjänä takaisin tulemaan, lämpimät löylyt ja jääkylmä avanto odottaisivat reissussa rähjääntyneitä retkeläisiä Kilpisjärven rannassa.

Otaksuimme etukäteen, että sähköpyörän akussa tuskin riittäisi potkua koko Haltin reissun ajaksi. Alkumatkan ajan akku kulkikin rekeen huolellisesti pakattuna ja myöhempää käyttöönottoa odottaen. Matkaa taitettiin aluksi yksinomaan polkijoiden hyvin harjoitettujen rasva-aineenvaihduntojen turvin. Olosuhteet olivat odotetun kaltaiset ja alusta sopivan kovaksi polkeutunut.

Lumiolot hankaloituivat vähitellen noin 800 – 860 metrin korkeuksissa tunturiylängöllä. Kauempaa kelkkaura näytti tasaiselta, mutta todellisuudessa se kaiken aikaa joko vietti tai nousi loivahkosti kumpuillen. Kelkkajälki oli selvästi vähemmän polkeutunut kuin alempana. Monin paikoin se oli myös hienojakoisen pakkaslumen tuiskuttamien kinosten peitossa. Etenemisvauhti putosi merkittävästi, paikoin kaikkein pehmeimmissä ja jyrkimmissä portaissa polkimilta oli laskeuduttava alas kokonaan.

Guhkesluohkká. Taustalla luoteistuulten vähän ennen Kuonjarin kämppää solaharjanteelle kinostama paksu lumilaatta, joka vast´ikään oli irronnut ja pudonnut alas pitkältä matkalta. Tämänkaltaisissa maastonkohdissa liikkuessaan tunturihiihtäjien on syytä olla huolellinen.

Pithsusjärven kämpällä oli aika ryhtyä tosi toimiin. Sähköläskiin kytkettiin akku paikoilleen.

Pithsukselta Haltille nousukulma muuttuu talvipyöräilijän näkökulmasta ensin kohtalaiseksi ja lopussa jyrkäksi. Kokonaisnousua kertyy lähes 600 m pelkästään tällä etapilla. Heti ensi polkaisuilla selvisi, että huipulle pääseminen ei tule olemaan ainakaan ilman sähköavusta helppoa. Lopulta reisilihasten rajateho tulikin vastaan reilun 800 metrin korkeudessa Haltin kämpälle ja huipulle vievien reittien risteyksen tietämillä.

Ero sähköpyörän hyväksi oli ratkaiseva. Jo alimmalla avustustehotasolla sähköläskillä eteneminen onnistui kohtalaisen mukavasti. Kilometri verran Haltin kämpän ja huipun reittien risteyskohdasta eteenpäin rinne jyrkkeni reippaasti ja uuden irtolumen kerros muuttui entistä paksummaksi. Pito ei millään ilveellä enää riittänyt. Sähköpyörä suti kerta kerran jälkeen itsensä lumeen upoksiin. Eteneminen edes jotenkuten sujui enää työntämällä.

Uudestaan pyörän päälle nouseminen onnistui vasta Haltin loivalla laella. Nimet saatiin kuitenkin riipaistuksi Suomen korkeimman maastonkohdan Háldičohkkan (1324 m) vieraskirjaan. Hyvin mahdollisesti kysymys oli ensinoususta sähköpyörällä!

Kolme ensimmäistä kilometriä sähköpyörän selässä kohtalaisen jyrkkää puuteria alamäkeen oli syvänlumenlaskua sanan varsinaisessa merkityksessä. Vanhalle vapaalaskijallekin oikeista alamäkiajotaidoista olisi tässä touhussa ollut varmasti hyötyä. Pari pannua olisi voinut jäädä ehkä ottamatta.

Loivemmat loppukilometrit Pihsusjärvelle sujuivat sähköpyörällä urut auki 20 – 25 km/h revitellen. Kertaalleen lumipatja murtui äkkiarvaamatta eturenkaan alta kokonaan - sitten enää ajaja jatkoi alamäkeen. Lentotunnin jälkeen ei haluttanut enää hurjastella.

Akussa riitti lopulta potkua suunnilleen 55 km matkalle kaikkiaan. Saivaaran mahtavan seitapahdan kohdalla viimeinenkin tolppa sammui näytöstä ja sähköpyöräilijä laskeutui sfääreistään tavallisten kuolevaisten tasolle. Niinpä löylyt ja avanto Kilpisjärvellä maistuivat taas kerran yhtä makoisilta kuin aina ennenkin.

Gahperusvárri. Tyhjä akku repussa ei yhtään helpota etenemistä. Viimeistään täällä sähköavusteisuuden tuomat edut, suorituskyky ja nautinto, tulivat alleviivatuiksi.